Flunssa on pikkuhiljaa väistynyt ja tänään olin jo koulussakin. Eilen illalla olin kevyellä kävelylenkillä, koska kolmen päivän sisälläolon jälkeen tuntui kun seinät kaatuisivat päälle. Ravasin taloa ympäri, huoneesta toiseen. Teki mielettömän hyvää päästä taas ulkoilmaan, "ottamaan happea".

Olen nyt huomannut kuinka laihtumisen jälkeen minulle on iskenyt hirveä lihomisen pelko. Voin useaan otteeseen päivästä käydä vaa'alla katsomassa tilanteen. Siksi sisällä makaaminen ja sairastaminen olikin tuskaista, koska aina kun söin jotain, minusta tuntui kuin painoa olisi tullut lisää. Meninkin siitä aina punnitsemaan itseni ja varmistamassa etten ole lihonnut, läskistynyt. Ja samaa toistuu pitkin päivää, loputon noidankehä. Yritän kuitenkin ajatella järjellä sillä eihän normaalin ruuan syömisestä ja vajaan vkon liikuntamattoman kauden aikana voi lihoa kymmentä kiloa. Se ei ole mahdollista. Tästä palaudun pikkuhiljaa normaaliin päivärytmiin niin ahdistus kaikkoaa toivottavasti. Tällä hetkellä kuitenkin olen normaalipainoinen ja olen aina ollutkin. Saisin tästä laihtua maksimissaan 5 kiloa. Sen jälkeen aletaan mennä jo alipainon puolelle. Mutta kun itseään ei näe niin. En huomaa peilistä laihtuneeni sitä kahdeksaa-yhdeksää kiloa. Tämä johtuu tottakai siitä, että a) katson itseäni peilistä useasti päivän aikana b) en ole koskaan ollut järkyttävän lihava, sellainen joka kääntää isoutensa takia katseita kadulla. Pitäisi vaan alkaa luottaa muiden ihmisten kommentteihin (mukamas)hoikemmasta ulkonäöstäni.

Tällaisia ajatuksia Papulta tällä kertaa! Kommentteja otetaan vastaan enemmän kuin mielellään. :)