Koko vkonloppu ja tämä aamu menivät kyllä niin pyllylleen kuin vain mennä voi. Sairastelin lauantain ja sunnuntain - no oikeastaa kurkkukipu alkoi jo pe- ja totesin tänä aamuna olevani vieläkin niin kipeä ettei kouluun ole asiaa. Hienoa, toinen viikko ja hankin jo itselleni poissaoloja. Järjellä ajateltuna kotiin jääminen oli ihan fiksua. Tulenpahan nopeammin terveeksi. Eikä keskittymisestä olisi tullut mitään kun nenä vuotaa, yskittää ja päässä humisee. Meneepähän tämä päivä näinkin.

Huomasin eilen etten ole käynyt viiteen, kohta kuuteen päivään lenkillä. Harrastus vei viime viikolla aikaa ke-pe (se kävi kyllä vähän useammastakin lenkistä) ja vkonloppuna en viitsinyt mennä kun tavoitteena oli tervehtyä täksi päiväksi. Toisin kävi. Tuntuu vain hassulta, kun päivittäinen lenkkeily on kuulunut elämääni yli puoli vuotta. Lenkillä käyminen on minulle ennen kaikkea kunnon kohottamista, mutta myös oman ajan ottamista. Vaikka minulla on kotona oma huone ja täällä kunnioitetaan toisen yksityisyyttä, se ei ole silti sama asia. Aina kuuluu jotain puhetta, tiskikoneen käymistä, television ääntä etc. Lenkillä, vaikka kuuntelen puhelimestani musiikkia, saan olla melko yksin omien ajatusteni kanssa. Pohdiskella juttuja rauhassa. Joku tuttu näki minut kerran kun olin kevyemmällä lenkillä (lue: kävelypv) ja sanoi minun kulkeneen niin haaveellisen näköisenä. Kuljen ehkä ajatuksissani, mutten haaveile. Olen aina ollut sitä mieltä, että haaveilu on hölmöjen hommaa. Elämän tuhlaamista. Haavemaailmassa eläminen on turhaa. Saahan sitä joskus haaveilla esim lottovoitosta, mutta todellisuutta ei saa unohtaa. Olen realisti, elän jalat maanpinnalla. Joku voi nimittää tylyksi, mutta olen oppinut nousemaan muiden ihmisten ilkeän kommentoinnin yläpuolelle.

Ai niin, pitikin muistaa vielä kertoa. Olin sunnuntaina mielettömän ahkera. Aina välillä minulle iskee sellaisia ahkeruuskausia. Panostin todella kouluun ja sitä ei muuten ole vähään aikaan tapahtunut. Suomensin kielten kappaleita, tein yo-harjoitustehtäviä ja luin historian kirjoituksiin. Kerrankin otin itseäni niskasta kiinni. Nytkin ajattelin jossain vaiheessa uppoutua Suomen historiaan ja äidinkielen kirjoitelmaan.
Mutta nyt Papu lähtee takaisin lepäilemään ja palaa taas sopivan hetken tullen.